Vähemmän siistiä mutta kuitenkin siistiä

Tällä ja edellisellä viikolla on ollut muutamia päiviä, joina olen yksinkertaisesti hajonnut. Loputtomat opiskeluhommat kaikessa runsaudessaan ovat saaneet minut aika tehokkaasti maahan, kuten myös yhtälailla loputon flunssa ja uhkaavasti hupenevat rahavarat. Paljon tuollaisia pieniä juttuja, jotka yhdessä monen muun pienen jutun kanssa saavat aikaan sellaisen olon, että joinakin aamuina tahtoisi vaan herätä omasta sängystä oman rakkaan vierestä maassa, jossa osaan lukea kaikki tuoteselosteet ja jossa on käytössä se saamarin nettipankki.

Asiaa ei helpota se, että tunnen jonkinlaista... syyllisyyttä noista huonoista päivistä, koska jumprahuiti elän tällä hetkellä yhtä suurimmista unelmistani ja ihan itse olen tänne halunnut, joten mitä sitä turhia vikisemään? Olen täällä myös vain vuoden, joten ei sitä arvokasta aikaa nyt saisi tuhlata asioista murehtimiseen. Toisaalta olen vahvasti sitä mieltä, että nuo ajatukset pitäisi pystyä jättämään omaan arvoonsa ja itkeä silloin kun itkettää, jotta seuraava päivä olisi parempi.

Onneksi nuo ovat vaan yksittäisiä päiviä, ja tällä hetkellä olo on aivan loistava huolimatta siitä, että kuumetta pukkaa ja rahatilanne on ihan yhtä kökkö kuin aiemminkin! Huonojen päivien tapaan myös parhaat päivät rakentuvat pienistä asioista. Juoma-automaatista yliopistolla saa ihanaa lämmintä sitruunajuomaa jota voi hörppiä tuntien välissä. Opiskelukavereista tulee pikku hiljaa ystäviä. Yliopiston ruokalassa on hyvää ruokaa. Kerran viikossa tehdään käsitöitä ihanalla porukalla. Melonileipä on aina hullun hyvää. Onneksi siis huonojen päivien vastapainona on myös huippuhyviä päiviä ja vielä toistaiseksi hyviä päiviä on ollut huomattavasti enemmän. Ei muuta siis kuin eteenpäin mars! Asiat kyllä hoituvat jotenkin omalla painollaan (ja riisi on halpaa)

Tässä vielä musiikkia joka saa aina hyvälle (tai ainakin vähän paremmalle) tuulelle:

Hengailua

Kaikista lukuisista varotoimistani huolimatta onnistuin keräilemään itselleni jostain aika tujun flunssan, ja vietän nyt siis suurimman osan ajastani sängyn pohjalla... Mutta onpahan aikaa päivitellä blogia! Tässä teille pari satunnaista kivaa juttua, mitä on tullut tehtyä viime viikkojen aikana~

Hinabe ja purikura

Täällä olisi ihan hillittömästi iltabileitä tarjolla, mutta itse en oikein osaa arvostaa niitä... Tykkään itse paljon enemmän pienellä porukalla hengailusta niin, että käteen jää muutakin kuin kallis baarilasku ja hillitön henkinen ja fyysinen väsymys seuraavalle päivälle. Eipä siinä bilettämisessäkään tietty sinänsä mitään vikaa ole, ainakaan pienemmällä porukalla, en vain itse jaksa harrastaa sitä kovinkaan usein. Suomessakin tulee käytyä ehkä kerran parissa kuukaudessa missään jos silloinkaan...

Olinkin siis varsin mielissäni, kun eräänä päivänä käytiin muutamien kivojen tyttöjen kanssa luentojen jälkeen vähän syömässä ja oleskelemassa. Alunperin suunnitelmissa oli mennä syömään okonomiyakia eli eräänlaista kaalipannukakun tapaista ihanuutta, mutta paikka johon olimme menossa oli sen verran tukossa ettemme olisi kaikki mahtuneet samaan pöytään. Pienen harkinnan jälkeen menimme sitten saman rakennuksen yläkertaan hinabe-ravintolaan. Hieman erilaista kuin mitä meinattiin mutta ei kyllä haitannut yhtään! Pöydässä oli iso pata, jossa oli kahta erilaista lientä. Tähän pataan sitten itse nakeltiin lihaa ja kasviksia kypsymään, ja syötiin sitten kun hyvältä tuntui. Oli ihan uskomattoman hyvää evästä kyllä! 

Siellä ne kylpevät!

Syötiin kolmestaan tuosta meidän padasta, muistaakseni tuhottiin kaksi lautasellista lihaa ja moooonta lautasellista kasviksia! Saimme parin tunnin aikana syödä ja juoda niin paljon kuin halusimme, joten pitihän siitä ottaa kaikki irti.

Lisää lihaa!

Pahoitteluni tärähtäneestä kuvasta, olin vissiin niin täpinöissäni ruoasta etten osannut ottaa kunnon kuviakaan... Tuossa kuitenkin edes jotenkin on nähtävissä tuollaisia putkellisia lihaa, joista tiputeltiin paloja tuohon liemeen. Lihapullia! Kuvassa myös erilaisia kastikkeita, joihin keitettyjä asioita sai dippailla.

Hengailuporukka!

Mahat täyteen ahdattuamme siirryttiin sitten pari kerrosta alemmaksi, josta löytyi jättimäinen pelihalli! Olin aika innoissani tästä paikasta, ja pitää kyllä ehdottomasti mennä ajan kanssa uudestaan... Tuolla kertaa emme jääneet pelejä pelaamaan vaan kipitimme pelihallin perälle, josta löytyi purikura-masiinoita. Nämä laitteet ovat siis passikuvakoppien tapaisia koppeja, joihin mennään porukalla ottamaan kivoja kuvia. Kopissa poseerataan kameralle pirtsakan popin soidessa, jonka jälkeen kuvia saa koristella jos jonkinlaisilla härpäkkeillä.

Jukranpuikulat...

Kamera tuolla lailla mukavasti (pelottavasti) suurentaa silmiä, kiillottaa huulet ja tasoittaa naamat... Kyllä aikamme repsittiin kun nämä kuvat nähtiin! Kone tulostaa kuvat tosi pienenä, yksi kuva on suunnilleen kymmensenttisen kokoinen. Sähköpostiin saa tosin lähetettyä suuremmat versiot kuvista. Huhhuh...

Pesäpallo ja mölkky

Hokkaidon Suomi-seura järkkää silloin tällöin tapahtumia, joissa pelataan mölkkyä ja suomalaista pesäpalloa. Odotin tuota aika täpinällä, sillä rakastan pesäpallon pelaamista! Viimeksi olen päässyt pelaamaan pesäpalloa joskus kaaauan sitten liikuntatunneilla, ja meinasihan tuota olla jo ikävä. Aivan kuten etukäteen aavistelinkin, oli ihan hillittömän hauskaa!

Tämmöinen ihana ruskapuu tuli vastaan pyöräillessäni asemalle

Mölkkyhommia!

Aina välillä tuli tosiaan keskityttyä muuhunkin kuin pelaamiseen ja katsottua ylös. Kappas mitkä maisemat! Tuon kentän ympärillä oli muutenkin tosi kaunis puisto, pitääpä koettaa käydä siellä vielä ennen kuin lumet hyökkäävät ja kunhan toivun tästä flunssasta...

Seuraavat kolme kuvaa löysin Hokkaidon Suomi-seuran sivuilta.

Hutunkeitto

Meidän joukkue muuten voittaa pätkäytti tuon pelin huimalla 1-0 -tuloksella!

Lisää mölkkyhommia

Kuvassa voittobileet mölkkypelin jälkeen. Ratkaisin kyseisen pelin meidän joukkueen voitoksi hoh hoh :3

Peliporukka

Toivottavasti päästään pelailemaan vielä ensi keväänä ja kesälläkin. Ehkä pitää Suomessakin alkaa etsimään jotain pesäpallomahdollisuuksia? En missään nimessä ole tarpeeksi hyvä pelaamaan missään joukkueessa mutta kaveriporukalla voisi olla kivaa. Hmmm...

Pelien jälkeen palasin sitten kämpille ja vuorossa oli raivokasta opiskelua loppuillan ajan. Onneksi löysin kotimatkalla halpaa vesimelonia, joka hieman helpotti opiskelutuskia! Aika samanlaisissa tunnelmissa vietän muuten tänäänkin loppuiltani, vesimeloneineen kaikkineen...

Mmmmm

Kaitaku no mura

Hupsista, ajattelin kirjoittavani tästä jo kaaauan sitten mutta valitettavasti vuorokaudessa on viime aikoina tuntunut olevan liian vähän tunteja... Sen kyllä huomaa, ettei Oulussa ole oikein missään vaiheessa tarvinnut tottua näin kiireiseen aikatauluun! Normiopiskelijoille nykyinen työtaakkani tuskin edes tuntuisi kovin pahalta, mutta itse olen pitkäaikaislusmuna aika pulassa kaiken kanssa. 

Elikkäs olipa kerran päivä, jona kävimme Hokkaidon historiallisessa kylässä (Kaitaku no mura). Kylään on kerätty vanhoja taloja ympäri Hokkaidon saarta museomaisesti näytille, ja näitä asumuksia me sitten tutkailimme päivän aikana sekä sisältä että ulkoa. Talot siis eivät olleet varta vasten näytille luotuja, vaan niissä on oikeasti ollut asukkaita sun muuta toimintaa!

Laitan tähän lähinnä satunnaisia kuvia ja annan niiden pitkälti puhua puolestani. Reissusta on jo hetki ja minua on siunattu kanan muistilla...

Siitä se lähtee!

Kuvassa vanhan Sapporon aseman kopio. Tuolla sisällä ostettiin pääsyliput, tai oltaisiin ostettu jos Sapporossa asuvien vaihto-opiskelijoiden pitäisi sellaiset ostaa. Päästiin kylään siis ilmaiseksi, jee!

Kylä oli, noh, kylä.

Maanviljelijäperheen talo

Maatilalla asuneen sotilaan talo. Univormut siististi rivissä!

Peltohommia

Päiväni variksenpelättinä

Metsän syövereihin!

Puunhakkaajien maja

Täällä paiskittiin toisia mattoon

Äskeinen sali ulkoapäin

Hokkaidon yliopiston vanha asuntola!

Tuo asuntola oli aika mielenkiintoinen nähtävyys. Meillä on huomattavasti paremmat olot näissä asuntoloissa nyt kuin tuolla ennen...

Ketä on kotona?

Tuosta taulusta löytyy myös mm. paikallisen Suomi-seuran puheenjohtajan sekä Sapporon kunniakonsulin nimet!

Asuntolahuone

Noissa asuntolahuoneissa oli neljä sänkyä per huone ja ehkä pöytä siinä keskellä, ei paljoa muuta. Onneksi asuntolat ovat tosiaan hieman kehittyneet tuosta, nykyään kaikilla on omat huoneet.

Olipahan nätti käytävä niin otin kuvan.

Värjäämö!

Joissain taloissa oli tosiaan tuollaisia nukkeja esittämässä asukkaiden rooleja. Ne tahtoivat vaan olla niin pelottavia, että säikähdin niitä joka ikinen kerta... Taloissa soi myös ääniraitoja noiden "ihmisten" käymistä keskusteluista, joka ei ainakaan vähentänyt säikähtelyäni! Nämä taisivat puhua tulevasta talvesta tms.

Jonkunhan ne nuket täytyy ruokkia

Tuossa keittiössä kuului sellaisia chop chop -ääniä, ja juuri lähtöä tehdessämme vielä "ruoka on valmis". Ei jääty syömään.

Pikkupikku majatalohuone

Ope ope Veera kiusaa...

Käytiin koulussa! Kuvan pölläsin tylysti Riikan blogista.

Vanhoja koulukirjoja

Rikkaan kalastajan kämppä

Hylkeennahkat lattialla, pakko olla rikas tyyppi

Tuo kalastajan talo oli aika jännä, se oli kahteen osaan jaettu. Toisella puolella oli sen rikkaan kalastajan ja tämän perheen asunto, ja toisella puolella työläisten... No, ei niinkään asunto vaan lähinnä nukkumapaikka. Siellä oli kahdella tasolla petejä rivissä vieri vieressä ja huoneen keskellä pari tulisijaa. Tuolla talossa oli opas, joka tahtoi harjoitella englannin kielen taitojaan, joten hän päätyi esittelemään meille koko talon englanniksi. Saimme kuulla mm. siitä, miten Japanissa on esitelty perheen rikkautta. Sitä ei saanut suoraan näyttää koska sehän olisi ollut tylyä, vaan se näytettiin vaivihkaa. Yksi esimerkki: tuon talon vessan kattoon oli maalattu kuvia, joiden maalauttaminen on kuulemma maksanut todella paljon. Vieras menee vessaan, huomaa kuvat jos huomaa ja tietää sitten talon asukkaan uivan rahassa. 

Kalastajan lampi

Lammessa polski karppeja!

Karkkikaupasta löytyi nättiä sokeritaidetta

Sokerifisuja

Tämän paikan vieressä ei onneksi ollut lihapiirakkamyymälää

Poliisi poliiseilemassa

Vauhdin hurmaa

Kylässä rullaili tuollaisia hevosvaunuja, joten hypättiin sellaisen kyytiin hetkeksi! Vaunu oli ihan ääriään myöten täynnä, ja lähtiessä mietinkin miten tuollainen pieni poni jaksaa kaikkia vetää mutta niin se vain jaksoi. Myöhemmin päästiin vielä ottamaan kuva yhden tuollaisen söpöläisen kanssa:

Hymyä!

Tuli hieman jutskailtua heposen hoitajan kanssa, joka innokkaasti mm. kyseli mistä olemme kotoisin ja kertoi hepon nimen olevan Arashi-kun (arashi = myrsky). Ystävystyttiin Arashin kanssa välittömästi, ja kyllähän sitä tuli ikävä lähtiessä... Onneksi kaappasin lähtiessä matkamuistomyymälästä mukaan pienen tuliaisen itselleni!

Tapaamme jälleen!

Arashi-kun magneettimuodossa! Tällä hetkellä Arashi-kun on tuossa jääkaappini ovessa pitämässä huolta kaiken maailman lappusista ja hyvin hoitaa hommansa kyllä.

nom nom?

Ostin kylästä myös tällaisia perinteisiä karkkeja. En itse asiassa ole vieläkään syönyt noita, joten makua en vielä voi kommentoida. Näyttää ainakin aika hyvältä!

Kylässä tallustelun jälkeen mentiin vielä tosi pieneen ruokapaikkaan herkuttelemaan kaikenlaisilla asioilla. Tuli syötyä mm. näitä veijareita:

Maistuisiko?

Kuvasta saa kyllä hullun paljon selvää... Rasiassa on siis heinäsirkkoja! Ennen kuin kovin kauhistelette, voin kertoa että nuo oli pyöritelty kai kaiken maailman sooseissa ja paistettu, joten mikään kovin järkyttävä kokemus ei ollut kyseessä. Maistuivat varsin hyvältä, ajatus siitä mitä syö ja niistä lähtevä rouske vaan häiritsivät hieman...

Veeran kanssa muikeina

Kaiken kaikkiaan hullun kiva päivä! Sain tuolta ravintolasta aika mojovan pääsäryn kotiinviemisiksi, keittiöstä tulleen savun määrä oli aika runsas ja paikka oli tosiaan tosi pieni. Mutta ei kai siinä, päänsäryt paranee aina ja olen taas monta kokemusta rikkaampi!

Tekemisen meininki

Opiskeluhommat on saatu tässä viimeisen viikon aikana sen verran mallikkaasti käyntiin, ettei blogin kirjoitukselle tahdo löytyä aikaa! Päivät vietetään luennoilla ja illat opiskellessa, huhhuh. Itse otin Hustep-kursseja vain sen vaaditun minimimäärän eli neljä (neljä kertaa puolitoista tuntia viikossa) ja japanin kursseja taisi olla viisi. Japanin tunnit ovat aina aamulla 8:45 alkaen ja kestävät sen puolitoista tuntia jokainen. Minulla on kielioppia kahdesti viikossa, kanjimerkkien kurssi kahdesti viikossa sekä lukemisen, kirjoittamisen ja kuuntelemisen kurssit kerran viikossa. Joka tunnilla on jonkinlainen testi ja Hustep-kursseille on aina kymmeniä sivuja luettavaa, joten ei kyllä ehdi tylsää tulla... Maanantait minulla on tosin vapaata, joten jipii pitkälle viikonlopulle!

Koetan nyt kovasti muistella, mitä kaikkea jännää on tullut tehtyä... Mainittakoon ainakin ensimmäinen karaokekokemukseni! Yhdellä vaihtaritytöistä oli synttärit, joita juhlistimme hillitysti erinäisiä juomia hörppien ja karaokea laulaen. Itsehän olen aivan loistava laulaja, ainakin jos tarkoitus on hajottaa ikkunoita tai kuulijoiden korvia... Karaoke siis jänskätti etukäteen melkoisesti. Aika pian sain kuitenkin huomata, ettei laulutaidon puute kenenkään meininkiä haitannut, ja pari kertaa tartuin mikkiin itsekin (tosin en kertaakaan yksin)! 

Taidan tunkea tähän väliin hieman satunnaisia kuvia, ettei ihan pelkäksi tekstiseinäksi kehity tämä postaus.

Ihana pyöräni, jonka mainitsin muistaakseni jo aiemmin! On vaan reppana niin tavallinen ja harmaa, etten aina meinaa löytää sitä Sapporon miljoonien pyörien seasta... Pitänee ostaa jotain värikästä teippiä tms jolla voin merkata omaisuuteni. Pidän tuosta pyörästä sen harmaudesta huolimatta todella paljon. Se liikkuu huomattavasti kevyemmin kuin Oulupyöräni ja siinä on ihanan kätevä kori!

Tässä pari kuvaa Hokkaidon yliopiston kampukselta. Kampusalue on aivan uskomattoman kaunis vanhoine rakennuksineen (näistä kuvia kunhan muistan ottaa niitä) ja suurine puistoineen. Kyllähän tuolla mielellään vuoden pyörii!

Meillä oli hyvin virallinen tervetuliaisseremonia tuossa viime viikolla. Pistettiin siis ykköset ylle ja mentiin kuuntelemaan omat nimemme ja erinäisiä puheita. Tuntui hieman hassulta tuo koko juttu, seremoniassa ei mennyt tuntiakaan ja sen jälkeen oli vain orientaatio (jossa ei tullut esille oikeastaan mitään uutta) sekä normaalit oppitunnit. Onneksi omat juhlavaatteeni eivät loppujen lopuksi olleet kovin juhlavat, olisi tuntunut hitusen turhalta pynttäytyä viimeisen päälle tuota varten...

Hustep-tyttöenergiaa!

Meillä on tosi mukava vaihtariporukka (tuossa kuvassa ei kyllä ole kuin murto-osa meistä), tykkään!

Seuraavaan postaukseen kirjoittelen sitten vierailustamme Hokkaidon historialliseen kylään. Lupasin näyttää teille myös nykyisen asumukseni, mutta niitä kuvia saatte odotella hetken... Olen tässä ensimmäisen kahden viikon aikana saanut kämppäni niin sotkuiseksi, että ei tästä kehtaa kuvia ottaa! Huone kaipaa kipeästi siivousta, en vain tiedä milloin ehdin tuon siivouksen suorittamaan kaikkien näiden opiskelu- ja seikkailumeininkien lomassa. Oi voi...

100% villaa!

Ilma kylmenee nopeasti, ja herkät korvani melkein jo tippuvat pyöräillessä... Kävin siis ostamassa sadan jenin kaupasta pari pientä lankakerää, joista ajattelin loihtia jonkinlaisen pannan korviani lämmittämään. Ihan pipoa en jaksa vääntää tähän hätään, ehkä sitten talvella.