Viimeinen päivä

Jaa, yhtäkkiä lähdön hetki hiipii kimppuun ja minun täytyy lähteä huomenna Japanista kohti kotia. Taksi pamahtaa tuohon pihalle puoli kuudelta aamulla ja 7:50 lähtee lento kohti Naritaa. 11:00 ponnistaa ilmoihin sitten toinen lento, joka lentää suoraan Helsinkiin. Tämä päivä on mennyt hyvin tehokkaasti pakkaillessa ja siivotessa, sillä fiksuna tyttönä aloitin koko urakan vasta eilen... :D Noh ainakin kaikki on nyt pakattu ja huone siivottu! Hassua kirjoittaa tätä, kun näpyttelyn äänet kaikuvat tyhjässä huoneessa... 

Kaiken kaikkiaan vuosi vilahti ohi niin, että päätä huimaa! Kummallista tässä on nyt se, ettei lähtöni aiheuta minulle minkäänlaista haikeutta tai surua tai mitään muitakaan vähemmän kivoja tunteita. Milloinkohan se iskee? Ehkä lentokoneessa? Pitänee varalta ottaa nenäliinoja mukaan lennolle... jos vaikka alkaa aivastuttaa. Hyvin harvoin minusta saa kyyneliä irti, joten jos Sapporo sen saa aikaan niin nostan kyllä hattua.

Hmm taidan kirjoitella tarkemmin ajatuksia menneestä vuodesta kunhan saavun Suomeen, nyt voisin käydä etsimässä tuosta viereisestä kaupasta viimeiset Japanisyötävät ja ottaa rennosti lähtöön asti.

Nähdään pian~

p.s. Rakkaat tulevat vaihtarit. Ihan sama miten vähän tavaraa luulette haalivanne täällä vuoden aikana, sitä kuitenkin kertyy liikaa, joten varautukaa joko ostamaan uusia laukkuja tai lähettämään kallita postipaketteja. Itse nakkelin rekkalasteittain tavaraa pois ja silti laukkuuni löytyi jostain pari kiloa ylipainoa...

Työhommia

Jeeeee vihoviimoset kouluhommat on nyt hoidettu eli olen virallisesti lomalla! Kesälomani kestää tänä vuonna hulppeat pari viikkoa, sillä kotiin palatessani edessä on heti sekä työ- että opiskeluhommia. Kiireinen syksy on luvassa siis vaihteeksi kotopuolessakin! 

Jo pitkään olen aikonut kirjoitella tuosta lähikaupastani, mutta kanssani samassa asuntolassa majaileva ja samasta kaupasta ruokansa noutava Liisa kirjoitti tosi kattavan jutun samasta aiheesta, joten taidan vain olla laiska ja ohjata teidät hänen blogiinsa. Ajattelin siis kauppahommien sijaan tähän väliin nopsaa kirjoitella lyhyen postauksen työhommista, joita olen täällä tehnyt. Vaihtareita yleensä kannustetaan panostamaan opiskeluun mutta töiden tekemiselle täällä ei ole mitään varsinaista estettä. Jos siis rahapula uhkaa ja tuntuu, että opiskeluhommien ohella ehtii ja jaksaa tehdä myös töitä niin antakaa mennä vain! Itse olen tehnyt vain pari tosi lyhkäistä keikkaa, mutta useat vaihtarit täällä ovat tehneet osa-aikatöitä ihan vuoden alusta asti, jotkut vieläpä todella monessa eri paikassa.

Töiden tekemiseen tarvitaan lupa, eli ihan tuosta noin vaan ei töitä voi lähteä etsimään. Kyseisen luvan saa tosin suht helposti. Haetaan vain yliopiston toimistolta hakemuslomake, joka täytetään ja viedään paikalliseen... johonkin virastoon. Haha, siitä on hetki aikaa kun itse hain tuota lupaa... Noh, kuitenkin lappu täytetään ja viedään virastoon X (kartta ja ohjeet tulevat lomakkeen mukana joten ei huolta), mukaan passi ja residence card ja homma hoituu alle tunnissa riippuen siitä, miten paljon jonoa tiskille sattuu olemaan. Helppoa!

Itselläni on ollut tähän mennessä kaksi työkeikkaa. Olin joulun alla myymässä kaikenlaista Suomihärpäkettä Sapporon joulumarkkinoilla Rovaniemen kojulla. Olin siellä hommissa vain yhden päivän, mutta superhauskaa hommaa oli kyllä! Japanilaisten shoppailijoiden ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun höpöttelin heille myyntipuheita japaniksi...

Päiväni tonttuna

Nuo markkinat olivat muutenkin ihan huiput, siellä oli vaikka mitä ihanaa joulutavaraa myynnissä (itse ostin namia jouluteetä joltakin kojulta). Härpäkkeiden lisäksi markkinoilla oli tietty tarjolla ruokaa sekä glögiä! Glögi oli tosin tehty viiniin, ja itse hieman erimakuisiin mehuglögeihin tottuneina en ihan samanlaisia joulukiksejä saanut siitä kuin kotona mutta hullun hyvää se oli silti!

Toinen työhommani olikin melkoinen homma... Olin viikonlopun yli töissä mäkihypyn maailmancupin kisoissa! 

Tulkki...

Minulle kerrottiin, että kisoihin tarvittaisiin joku puhumaan tiimeille englantia ja kuuluttamaan asioita hyppyrimäellä englanniksi. Ajattelin että no tokihan minulta englanti luonnistuu mutta koko ajan korostin pomolleni, että japanini on vielä aika pahasti vaiheessa. Viikonloppu meni muuten aika hyvin, mutta yhdessä vaiheessa minut pistettiin tulkkaamaan lehtihaastattelua kahden japanilaisen lehtimiehen ja yhden tiimikapteenin välillä. En ehkä ole ikinä ollut niin paineessa missään kielitilanteessa! Sanoin lehtimiehillekin olevani vasta opiskelija ja että ihan kaikki kielen kiemurat eivät aivan luonnistu joten voisivatko he olla käyttämättä kovin kohteliasta ja monimutkaista kieltä sillä en ehkä ihan tajua... Sieltä tuli sitten kuitenkin niin uskomattoman vaikeita juttuja että minä ja sanakirjani oltiin jatkuvasti ihan solmussa! Noh haastattelu saatiin jotenkin suoritettua mutta kyllä oli tuskanhiki päällä vielä tuntikausia sen jälkeenkin...

Hommiini tuolla siis tosiaan kuului myös kuuluttaminen hyppyrimäellä. Huhhuhhuh kylläpä ekana päivänä jänskätti ihan hulluna! Ensimmäinen kuulutukseni taisi olla, että joku hyppäsi 150 metriä... :D Hups

Päiväni kuuluttajana

Tuossakin tilanteessa olin aluksi aika solmussa, sillä ohjeiksi minulle sanottiin vain että kuulokkeista kuuluu asioita japaniksi niin sano ne vain sitten englanniksi. Paniikki paniikki koska en minä edelleenkään ole tulkki!! Hyvin kai tuokin meni kunhan jänskätyksestä selvisin mutta sydänkohtaus meinasi hiipiä kimppuun koko päivän...

Kopista oli aika jees näköala

Toisen kuulutuspäivän aamuna

Toisena hyppyrimäkiaamuna keli oli mitä mainioin! Kuulutuskoppiin piti mennä vähän mutkan kautta, ensin hiihtohissillä ylös ja sitten portaita ja kaiken maailman tunneleita pitkin hieman rinnettä alaspäin. Näppäsin tuon kuvan aika pian hiihtohissistä noustuani. Aivan huippunättiä! Tuolla seisoin maisemia ihastellen ja alueen kaiuttimista kajahteli instrumentaalimusiikkia Henkien kätkemästä... Tuo oli ehdottomasti yksi isoimmista "kyllä kannatti tulla Japaniin" -hetkistäni.

Semmonen Sapporo

Tulevat vaihtarit! Suosittelen kokeilemaan töiden tekemistä täällä, jos suinkin jaksatte ja ehditte. Minulle karttui ainakin todella hienoja kokemuksia molemmista työhommista!

Kesä ja ilotulitteet

TÄÄLLÄ ON NIIN KUUMA

Lämpötila hivuttelee jatkuvasti kolmeakymmentä ja ilmankosteus on jotain 80-95% luokkaa... Asuntolahuoneeseeni paistaa aurinko aamusta iltaan, joten kylmä tämä huone ei todellakaan enää ole. Ennemminkin tuntuu siltä, kuin asuisin uunissa... Luulenpa, että olen jo aika hyvin paistunut kun lähdön hetki koittaa muutaman viikon päästä. Saatan jopa olla ylikypsä.

Vaihtoa on tosiaan enää muutama viikko jäljellä! Ensi viikolla edessä on vielä viimeiset kouluhommat (kaksi tenttiä), joiden jälkeen saan vielä nauttia Sapporosta pari viikkoa rauhassa lomaillen ennen kuin kone lähtee kohti Suomea. Lähden kotiin 20. elokuuta, joten päiviä on jäljellä enää 19! Hullua!

Täällä kesään kuuluvat olennaisesti ilotulitteet, ja ilotulitustapahtumia tuntuukin olevan jatkuvasti jossain. Kävin itse katsastamassa Makomanain ilotulitusmeiningit tuossa pari viikkoa sitten. Oli muuten ihan helkkarin hienoja paukkuja! Tässäpä muutama kuva, koska digikamerani yllätti ja niistä tuli jopa ihan hyviä:

Nebula

Värinebula

Uhuhuhu niin nättejä

Savu oli ajoittain aika pahasti tiellä

"Sieni"

Fazerin vihreä kuula!

Melko meiningit

Paikka oli aika jännä. Se oli jonkinmoinen stadion, jonka yksi reuna oli kokonaan ilotulitekäytössä. Istumapaikkoja oli stadionin vastakkaisella laidalla sekä keskellä. Me istuimme tuolla keskellä lattiatasolla ja oli kyllä aivan loistavat paikat! En ole ikinä nähnyt ilotulitteita noin läheltä, enkä yleensäkään noin hienoja... Ilotulitteiden mukana oli musiikkia ja paukut poksahtelivat lähes täydellisessä rytmissä. Tuo ilta on ehdottomasti yksi hienoimmista muistoistani tältä vuodelta!

Ilotulitteiden lisäksi kesällä esillä on myös yukata, eli eräänlainen kimonon tyyppinen mutta kevyempi viritelmä. Pitihän sellainen itsellekin hankkia kun nyt kerran oli mahdollisuus, ja oli kyllä hyvä ostos! Olen pitänyt tuota päälläni nyt kahdesti, kerran Makomanaissa ja kerran eilen, kun menimme katsomaan läheisen jokirannan ilotulitushommia. Nämä kuvat ovat eiliseltä.

Kampaus oli tässä vaiheessa iltaa jo hieman väsähtänyt...

Kampaus ei ollut ainut, joka oli hieman väsähtänyt.

Yukataan pukeutuminen ei ole mikään kovin simppeli homma, ainakaan ensimmäisellä kerralla. Tuon vyön eli obin alla on jo kaksi muuta nauhaa, jotka pitävät erinäisiä kerroksia paikallaan! Eilen meillä oli onneksi japanilainen kaveri mukana, joka puki sekä minut että toisen kaverini jossain viidessä sekunnissa :D Itselläni tuon päälle pukeminen on vielä aikamoista rähmäkäpälän räpellystä mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa! 

Ostin oman yukatani tuosta viereisestä ostoskeskuksesta. Ostamaani settiin kuuluivat yukata, vyö eli obi sekä perinteiset sandaalit eli geta. Setillä oli hintaa n. 10000 jeniä eli n. 73 euroa mutta ostin siihen päälle vielä hiushärpäkkeen, pienen kassin sekä toiset kengät sillä settiin sisältyneet kengät ovat aivan kamalat. Ei niitä ole minun jaloilleni kyllä luotu! Kuvitelkaa kenkä, jonka keskellä on nuora joka tulee pottuvarpaan ja seuraavan varpaan väliin. Ongelma tässä on se, että nuora on oikeasti keskellä kenkää. Kaikki muut varpaat yhdessä eivät todellakaan vie yhtä vähän tilaa kuin pottuvarvas yksinään! 

Sepä niistä hommista. Aurinko alkaa olla sellaisissa asemissa, ettei enää tee mieli olla koneen ääressä. Tai ylipäätään missään. D:

Opiskeluhommia

Voi ei, kovasti vannoin itselleni päivittäväni blogia vähintään kerran kuussa mutta niin se vaan toukokuu vilahti ohi (ja niin näköjään maaliskuukin, hups) eikä päivityksiä kuulunut! Pahoitteluni ja koetan parantaa tapani tässä viimeisten vaihtokuukausien aikana.

Japanielämääni on tosiaan jäljellä suunnilleen yhdeksän viikkoa, aivan uskomatonta! Mihin vuosi hävisi? Paljon on ehtinyt tapahtua ja varmasti ehtii tapahtua vielä tästä eteenpäinkin. Jospa nyt kuitenkin koettaisin ottaa vähän tapahtumia kiinni...

Lupasin kirjoitella opiskeluhommista, joten täältä pesee! Jos satunnainen opiskeluinfo ei satu kiinnostamaan, suosittelen skippaamaan tämän tekstiseinämäisen päivityksen. Muista aiheista on lisää päivityksiä luvassa piakkoin!

Elikkä vaihto-ohjelmani HUSTEP (Hokkaido University Short-Term Exchange Program) koostuu englanninkielisistä kursseista sekä japanin kielen opinnoista. Viisumivaatimusten mukaan opiskelijalla tulee olla vähintään 7 tuntia opintoja viikossa sekä vähintään 10 täkäläistä opintopistettä per lukukausi. HUSTEP-vaatimusten mukaan näistä kursseista vähintään neljä pitää olla HUSTEPin englanninkielisiä kursseja. Englanninkielisiä kursseja on aika laidasta laitaan. Itse tutustuin viime lukukaudella sosiologiaan, Japanin yhteiskuntaan, ihmisten välisiin suhteisiin Japanissa sekä Japanin nuorisokulttuureihin. Jätin suosiolla kaikki historiaan tai politiikkaan keskittyvät kurssit väliin, mutta sellaisia on tosiaan myös tarjolla (ja paljon muuta). Kurssitarjonnasta löytyy taatusti jokaiselle jotakin! Tällä lukukaudella opiskelen Japanin koulutussysteemiin liittyviä asioita, monikulttuurillisuutta Japanissa, sukupuolta ja seksuaalisuutta Japanissa sekä kielten oppimista (FLA ja SLA, first language acquisition ja second language acquisition). Näistä viimeksi mainittu on ehdottomasti lempparikurssini täällä, sillä se on todella mielenkiintoinen ja jopa liittyy pääaineeseeni (opiskelen kieltenopettajaksi)! Kurssin aikana olen jo kehitellyt useamman kuin yhden mahdollisen graduaiheen, pitänee vielä tosin hieman pohdiskella, hmm hmm...

Välimaininta: olen tosiaan vielä yliopisto-opiskeluissani kandivaiheessa (vaikka opiskelenkin viidettä vuotta mutta eipä puhuta siitä köh köh). Minulla on joitakin kursseja vaille valmis kandin tutkinto, mikä passaa minulle oikein hyvin sillä HUSTEP on kandivaiheen vaihto-ohjelma! Pyöräytin kandini kypsyysnäytteineen valmiiksi viime keväänä ja karkasin sitten ulkomaille. Toivon saavani täältä tarvittavat pisteet kandin tutkintoon mutta noh, katsotaan nyt...

Englanninkielisten kurssien lisäksi tarjolla on japanin kielen kursseja. Nämä ovatkin melkoinen sekametelisoppa, ja systeemi vielä muuttui puolessa välissä omaa vaihtovuottani joten helppoa ei ole ollut... Aika pian Japaniin saapumisen jälkeen vaihtarit tekevät lähtötasokokeen. Tämä koe tehdään tietokoneilla yliopiston tiloissa (tosin uuden systeemin myötä sen voi ehkä tehdä missä vain? emt). Koe on monivalintakoe, jossa täydennetään japaninkielisiä lauseita oikeilla vaihtoehdoilla. Voisin avautua tästä kokeesta muutaman esseen verran mutta tyydyn totemaan vain, että kokeeseen saisi tehdä aika suuria muutoksia. Sain kokeesta oikeiden vastauksien tietämisen sijaan päättelemällä tosi hyvät pisteet, ja minut nakattiin AIVAN liian korkealle tasolle. Tasoja on kolme; alkeistaso, keskitaso sekä edistynyt taso. Jouduin keskitason vaikeimmille kursseille (taso 3) vaikka oikea tasoni oli ehkä aika alkupäässä keskitasoa. Lisäksi kokessa ei oteta huomioon sitä, miten hyvin (tai huonosti) opiskelija osaa lukea kanjimerkkejä. Olen taistellut tämän ongelman kanssa alusta asti. Oman tasoni kursseilla oletetaan opiskelijoiden osaavan lukea hyvin paljon enemmän kanjimerkkejä kuin mitä itse osaan... Lienee sanomattakin selvää, että tunnit ovat olleet aika tuskallisia. Ymmärrän kyllä japaninkielistä tekstiä suht hyvin jos sitä luetaan minulle ääneen, mutta itse en osaa sitä ihan tuosta noin vaan lukea...

Huomautus tähän väliin: jos käy niin että koe sattuu menemään tosi huonosti vaikka oikeasti osaisikin paremmin, on aika lailla jumissa alemman tason kursseilla. Kursseja on lähes mahdotonta pomppia ylöspäin, mutta alaspäin siirtyminen hoituu yhdellä sähköpostilla. Suosittelen siis panostamaan kokeeseen ihan täysillä vaikka se tehdäänkin aika pian Japaniin saapumisen jälkeen... 

Tänne tullessani keskitason japanin kurssit oli jaettu aika kivasti aihepiirin mukaan. Muista tasoista en tosiaan tiedä mitään mutta keskitasolta löytyi lukemista, kirjoittamista, kuuntelua, kanjimerkkejä, kielioppia ja keskustelua omilta kursseiltaan joista sitten valittiin itseä kiinnostavat. Nykyään keskitason systeemi on hieman erilainen, sillä erilaisia kursseja on vain kolme; rikai (理解, lukemista ja kuuntelua), hyougen (表現, kirjoittamista ja esitelmiä), sekä yaritori (やり取り, keskustelua). Jokaiseen kurssiin kuuluu kaksi osaa, joista toinen on kaksi tuntia viikossa ja toinen yhden tunnin. Keskitason opiskelijat voivat ottaa joko molemmat (eli yhteensä kolme tuntia viikossa) tai vain kaksi kertaa viikossa järjestettävän. Kanjimerkkien ja kieliopin kursseja ei ole enää erikseen ollenkaan (paitsi ilmeisesti kanjikurssi, joka on tarkoitettu kiinaa äidinkielenään puhuville opiskelijoille), mikä on todella harmillista! Olin aivan innoissani saadessani viimeinkin siiryä keskitason kanjikursseille, jolloin minulle kerrottiin niiden katoavan täysin. Huoh... Nyt nämä kurssit tuntuvat olevan tyyliä "vähän kaikkea", mikä ei itseäni ainakaan suuremmin miellytä. Tämä on vain oma mielipiteeni, toivottavasti tulevat vaihtarit saavat näistä enemmän irti!

Huhhuh, siinäpä sitä! Jos joku tuleva vaihtari lukee tätä ja tahtoo tietää aiheesta lisää niin pistäkää ihmeessä viestiä (sähköpostiosoitteeni löytyy profiilisivulta) tai kommenttia, mielelläni vastailen kysymyksiin :)

Äiti

Tänään heräsin asuntolanvalvojan puheluun, soitteli tuolta alakerrasta. Vaikka olin vielä 80-prosenttisesti unten mailla, loikin alakertaan ihan tuhannen innoissani. Miksi? Koska äiti oli lähettänyt taas paketin!

Tähän väliin siis oodi äidilleni, joka on koko vaihtoni ajan tehnyt parhaansa jotta minulla olisi täällä mahdollisimman hyvä olla. Sanat eivät riitä, mutta jos kuitenkin yhden tällaisen pienen yrittäisin laittaa tähän; kiitos.

Paketillinen Suomea!

Tuossa tämänaamuinen paketti. Äiti laittaa aina mukaan kaikkia ihania juhlapäiväjuttuja myös, kuten nuo serpentiinit ja ilmapallot~ Tästä pienestä kopperostani tulee aina huomattavasti viihtyisämpi, kun saan ripotella ympäriinsä ajankohtaisia koristeita <3

Kotijoukkojen tuki on aivan korvaamatonta täällä kaukomailla ollessa. En usko, että pystyisin täällä vuotta olemaan ilman sitä. Kiitos kaikille (varsinkin äitille)!!

Sakura, sakura

Sapporossa on kevät joka tuntuu jo hetkittäin ihan kesältä! Lumet sulivat kuin taikaiskusta ja lämpö on jo useamman kerran kivunnut kahdenkympin pintaan. Nyt voi taas liikkua pyörällä joka paikkaan, eikä aina ulos lähtiessä tarvitse pelätä kuolevansa johonkin lumipenkkaan jäällä kompuroituaan... Tykkään!

Tänään oli ihan erityisen lämmin päivä! Tien varrella olevien lämpömittareiden mukaan lämpöä oli sen 24 astetta. Huhhuh! Lämpimän päivän kunniaksi päätimme lähteä piknikille yhteen Sapporon puistoista katselemaan kukkivia kirsikankukkia (桜 eli sakura). Piknikit kirsikankukkien ihastelua varten eli hanamit (花見) ovat aika iso juttu täällä aina keväisin. Tänään puistossa ei ollut ihan mahdottomasti porukkaa koska menimme arkipäivänä ja vieläpä keskellä päivää, mutta varsinkin viikonloppuisin on kuulemma aika hankala saada paikkaa ellei sitä mene jo aikaisemmin aamulla varaamaan.

Olimme aika aikaisin liikkeellä, joten kukkia oli vielä vasta lähinnä siellä täällä muutamia, mutta nättejä ne muutamatkin olivat!

Tällaisen puun alla istuskelimme

Lammen rannalla!

Kyllähän niitä mielellään katselee~

<3

En malta odottaa, että kaikki puut puhkeavat kunnolla kukkaan! Kukkia alkoi näkyä jo viime viikolla, ja minulle iski taas sellainen "niin joo olen Japanissa" -olo kun ajelin pyörälläni luennoille kirsikankukkien ympäröimänä...

Kevätloma on tosiaan nyt lomailtu ja luennoilla on tullut rampattua nyt jo pari viikkoa. Ajattelin kirjoitella kursseista hieman lähinnä tulevia vaihtareita varten, mutta taidan kuitenkin omistaa tämän päivityksen pelkästään noille ihanille kukille. Myöhemmin siis luvassa asiaa opiskelukiemuroista!

Kevätloma 2

Kevätloma 2 - Matka jatkuu! Ja siitä tulikin tuon yhden päivän osalta aika rankka matka...

Mainion, mukavan, mahtavan majatalon jälkeen lähdimme takaisin kohti Tokiota samalla junalla, jolla sieltä lähdimmekin. Pääsimme taas junan nokkaan näköalapaikoille, ja innoissamme ihastelimme maisemia päivän ollessa huomattavasti pilvisempi kuin edellinen. Hörpin siinä ihanaa, kupongilla ostettua kaakaotani ja nautiskelin matkasta kunnes kuului kuulutus, jonka mukaan edessäpäin tapahtuneen junaonnettomuuden takia meidän täytyisi jäädä seuraavalle pysäkille odottamaan lisätietoja. Noh, siinä sitten istuskeltiin lähemmäs puolisen tuntia kuuluttajan lupailevan lisäinfoa n. kymmenen minuutin välein.

Lopulta saimme sitä kauan kaivattua lisäinfoa, tosin mitään hyviä uutisia se ei sisältänyt. Juna jämähti asemalle ja matkustajien olisi etsittävä toinen tie Tokioon. Mahtava homma... Olimme jossain Hakonen ja Tokion välillä, eikä mitään hajua mikä muu juna sinne olisi mennyt. Onneksi vieressämme istui huippumukava japanilainen pariskunta, jolta sitten kyselin neuvoa. Päädyimme lähtemään yhdellä paikallisjunalla takaisin lähtöasemaa kohti, josta lähtisi aikanaan juna Tokioon. Pienen seikkailun jälkeen päädyimme toiseen paikallisjunaan, joka oli menossa juuri sinne minne mekin. Paikallisjunassa vaan on muutama ei-niin-mukava piirre, kuten 1) ne ovat hullun hitaita ja 2) ne ovat yleensä täpöten täynnä (ja tämä on siis tasoa "apua apua en saa happea ja kenen kyynärpää on kylkiluideni välissä ja kaikki pimenee"). Nämä yhdistettyinä väsymykseen, kyrsimykseen ja suureen määrään kookkaita matkatavaroita aiheuttivat ensin voimakasta kiehumista mutta hetken päästä lähinnä vain epätoivoista repsimistä. Ei aivan menneet hommat niin kuin suunniteltiin!

Aikanaan pääsimme perille (tuntui kuin päivä olisi mennyt siellä junassa ja muutama elinvuosi kadonnut...), ja muutaman metrovaihdon jälkeen saavuimme hotellillemme! 

Oltiin koooorkealla

Durarara!

Hotelli oli tuollaisella ihan mukavalla asuinalueella. Tuolta löytyi myös eräs italialainen ravintola, josta saa parasta juustokakkua, mitä olen täällä syönyt... Pitänee mennä uudestaan jo ihan sen takia.

En aivan muista enää minä päivänä tehtiin mitäkin, joten nakkelen kuvat tähän jossain satunnaisessa järjestyksessä...

Päätin jo kauan sitten, että jos ikinä onni potkii niin että saan käytyä Tokiossa, haluan viettää päivän Ghibli-museossa. Tämä unelma toteutui erään japanilaisen ystäväni ansiosta, joka kävi hakemassa meille liput, opasti meidät paikan päälle ja vietti mukavan päivän seuranamme! Olen ikuisesti kiitollinen!

Cooool

Museo oli aika paljon pienempi, kuin mitä alun perin ajattelin. Siellä oli tosin juuri niin paljon porukkaa, kuin alun perin ajattelin... Museon sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten niiden sijasta voin antaa vain tämän neuvon; käykää tuolla, ette tule katumaan! Liput ovat hullun halpoja (1000 jeniä), vaikka kaikki krääsä siellä sitten maksaakin mansikoita. Ostin itse kolme postikorttia, jotka koristavat nyt seinää tuossa edessäni, sekä t-paidan, joka silloin tällöin koristaa minua. Olisin tahtonut vielä hanafuda-pelikortit mutta ne maksoivat saman verran kuin t-paita... Minulle myös kerrottiin, että niitä voi tilata netistä. Jee!

Museon jälkeen mentiin vielä syömään lounasta johonkin herkkupaikkaan, johon piti jonottaa aika kauan. Ruoka kyllä maistui~

Huomatkaa päivän teemaan sopiva Totoro-latte

Lisää lattetaidetta

Hahahah tuo latte olikin väärinkäsityslatte... Muruseni tahtoi kuvan Jojosta, eli tuollaisesta muskelimiehestä (kuvassa tosin eri sarjan tyyppejä mutta close enough), mutta tarjoilija kuuli minun sanovan "chouchou" eli perhonen. Tosi nättihän tuo tosin oli vaikkei aivan ollutkaan sitä mitä oli mielessä, ja ilmeisesti maistui aivan hyvälle!

Jonain päivänä käytiin myös katselemassa kivoja kaloja sun muita! Annanpa taas kuvien puhua puolestani,  ne ovat siinä niin paljon parempia kuin minä:

"Kato nakki"

Paljon kaloja! Ja ei, tuolla ei lillu pää tuolla seassa vaan isompi kala...

Pikkupikkukaloja

Meriheponen!

Joku ihme tyyppi ja lisää kaloja

Niin nättiä~

Tuollainen pieni otus...

Meduusatunneli

On ne vaan niin siistejä!

???

Nimettiin tämä mini-Cthulhuksi

Tuo allas oli ihan uskomattoman värikäs ja kaunis!

Nemoja!!

Pingviinejä ulkoaltaissa

Tämä peto yritti tulla lasin läpi kimppuumme...

Siinäpä muutamia sieltä!

Tuon jälkeen mentiin vielä käymään planetaariossa, koska päästiin samalla lipulla vain parin sadan jenin lisähinnalla. Kaloja katsellessa vierähti tunti jos toinenkin, joten molemmat oltiin aika väsyneitä tuossa vaiheessa. Asiaa ei auttanut pimeä huone, jossa penkit laitettiin makuuasentoon ja rauhoittava musiikki soi... Voin tunnustaa nukahtaneeni hetkeksi. En onneksi missannut paljoa, sillä planetaario ei ollutkaan sellainen siisti retki avaruudessa kuin esim. Tietomaan jättielokuvat, vaan oikeasti vain tähtitaivas, jonka kuvioita käytiin läpi. Vähän pirteämpänä olisin saattanut olla kiinnostuneempi.

Sitten mentiin syömään ihanuuksia, nimittäin yakinikua eli paistettua lihaa. Meillä oli kahden tunnin tabehoudai, eli saatiin syödä niin paljon kuin napa veti! Napa vetikin yllättävän paljon, ja lähdettiin tuolta melkoisessa lihaähkyssä... Ei hetkeen tehnyt mieli syödä lihaa!

I have no idea what I'm doing

En ollut itsekään syönyt tuota ennen, joten tekniikka oli tosiaan vähän hukassa... Kasvikset tahtoivat palaa tai jäädä alikypsiksi :( Herkkua oli silti!

Ruoan jälkeen käytiin vielä pikaisesti Shibuyassa. Väsymys oli tuossa vaiheessa iltaa jo pahasti voitolla, joten ehkä Shibuyan ihmistungos ei ollut paras paikka mennä sulattelemaan ruokaa... Iski aika paha ahdistus päälle, joten lähdettiin aika pian pois. Ehdin pari kuvaa kuitenkin ottaa!

Hachiko! Pikkasen tärähti kun olin jo puoliksi juoksemassa väkijoukkoa karkuun

On kyllä aika Japanimainen Japanikuva

Aika pian tuon jälkeen vain hotellille ja nukkumaan.

Kuvat loppuivat aika lailla tuohon sillä mitä kauemmin tuolla oltiin, sitä vähemmän niitä räpsin. Kävimme noiden lisäksi vielä ainakin Akihabarassa, joka oli yllättävän pieni! Tulihan sieltä kaikenlaista krääsää ostettua silti, heh. En edes muista enää mitä kaikkea, sillä tungin kaikki ostokseni Suomeen palaavan osapuolen matkalaukkuun. Onpahan mukava sitten elokuussa muistella mihin sitä rahojaan tuhlasi!

Viimeisenä päivänämme Tokiossa olimme molemmat kovin kyllästyneitä ihmisjoukkoihin ja metrolla rälläämiseen, joten käveleskelimme vain hotellimme ympäristössä ja otimme rennosti. Päivä oli vaihteeksi todella kaunis (lähes kaikkina muina päivinä satoi), joten kävely maittoi!

Tokion jälkeen kiidimme luotijunalla Nagoyaan, jossa vietimme lentokenttähotellissa yhden yön. Aamulla oli sitten toisella lähtö Sapporoon ja toisella Suomeen... Kyllä, hyvästit olivat tuskaiset. Mutta eipä tässä ole enää kuin nelisen kuukautta jäljellä, joten loppusuoralla ollaan!

Jännä miten erilainen keli saattaa löytyä vain yhden lyhykäisen lennon takaa:

Tältä näytti Tokiossa...

...ja tältä Sapporossa.

Huoh, Sapporo... Enää tässä vaiheessa noita lumivuoria ei tosin ole joten jeee kyllä se kesä sieltä tulee!

Pistetäänpä vielä yksi söpöstelykuva loppuun. Poikaystäväni halusi käydä kokeilemassa purikuraa, joten pitihän tuota käydä kuvat räpsimässä! Tässä yksi otos kuudesta (kaikki ne muutkin ovat vähintäänkin yhtä hienoja):

Yes yes yes!